Bryggare

Blogi siirtynyt www.bryggare.net

2009-04-14T16:08:00.001+03:00

Blogia voit seurata jatkossa uusiutuneilla kotisivuillani www.bryggare.net

Nyt tai…

2007-03-16T12:04:00.000+02:00

Vaalit ratkaistaan tänä viikonloppuna. Olen monesti miettinyt kuinka pienestä on neljän vuoden aherrus kiinni. Tarvitaan vain yksi perätön lehtilööppi perjantaina ja neljän vuoden tuhannet työtunnit ovat historiaa ja menneisyyttä ilman arvostusta. Maanantain pieni lööpinkorjaus lehden taholta ei tuloksia muuta. Kovin pienestä on tämä poliittinen elämä joskus kiinni.

Onneksi kaikki eivät ihan pelkän lööpin perusteella tee äänestysratkaisua. Joillekin työtunnit painavat mainosjulisteita enemmän. Se onkin hyvä mittari. Ei lööppikamaa, vaikea mitata ja arvioida, mutta kannattaisi.

Neljä vuotta sitten SDP:ltä jäi saamatta pari paikkaa muutaman sadan äänen marginaalilla, kokonaisäänimäärissä 7000 ääntä erotti kepun ja meidät. Nyt tilanne tulee olemaan aivan samaa luokkaa. Paikkajako parlamentissa on kiinni eri vaalipiirien asetelmista. Pienemmällä valtakunnallisella kannatusprosentilla voi saada enemmän paikkoja eduskuntaan. On tullut korkea aika pohtia vaalipiirejä uudemman kerran.

Helsingin, Espoon ja Vantaan (Kauniainen mukaan luettuna) vaalipiiri olisi ainoa nopeampi tie pääkaupunkiseudun aidolle nopealle integraatiolle ja tie kaupunkien yhdistymiseen. Ns. vaalikynnys jäisi alemmaksi kuin muualla, mutta vaalikeskusteluiden painopiste siirtyisi automaattisesti enemmän Helsingin seudun suuntaan. Vaalit ratkaistaisiin pääkaupunkiseudun vaalipiirissä. Tämä uudistus olisi lottovoitto Helsingin seudun tulevan kehityksen kannalta. Se on saatava aikaan.

Australiassa parlamenttivaaleissa äänestäminen on pakollista jokaiselle äänioikeutetulle. Australialainen politiikka on kokemukseni ja kuulopuheiden perusteella melko populistista puuhaa. En usko pakkoon, mutta äänestysinnon kasvuun on tehtävä töitä lisää. Ennakkoäänestyspaikkojen lisääminen, äänestysajankohdan mahdollinen muuttaminen vaikka syksyyn kunnallisvaalien tapaan tai nettiäänestyksen mahdollistuminen olisivat toimia, jolla olisi vaikutus äänestysintoon.

Minä äänestän sunnuntaina, 60 on hyvä numero. Kaverit ovat keksineet erilaisia muistisääntöjä numeron pohjalta. Olin 60 metrin aidoissa parempi kuin 110 m:n aidoissa. Jääkiekkomatsi kestää 60 minuuttia ja tenniksestäkin 6-0 löytyy.

Käy Sinäkin äänestämässä. Se on oikeus, jota muille ei kannata luovuttaa.

Saksa vetäisi ja katuu vielä

2007-03-11T21:47:00.000+02:00

EU:n ilmastotavoitteet ovat nyt sitten myös kiinalaisten ja jenkkien tiedossa. Mitenkähän meinaavat veljet idässä ja lännessä tämän seurauksena toimia? Veikkaanpa, että George W ei suuremmin hötkyile, rakentaa ne 50 hiilivoimalaa ja vie miehiä Irakiin. Idässä taas ollaan iloisia, että eurooppalaiset yrittävät. Hekin yrittävät. Tosin he yrittävät viedä koko eurooppalaisen teollisuuden maahansa, sillähän on positiivisia vaikutuksia Euroopan CO² päästöihin. Kiinalaisten päästöt ovatkin sitten toinen juttu. Aika kiinalainen juttu, veikkaan.

Saksa ei hyväksy ydinvoimaa. Saksan demarit ja vihreät ovat ilmeisesti vakuuttuneet, että venäläinen ydinvoimalla ja vähän muulla tuotettu sähkö on parempaa kuin heidän omansa. Saksa on hyvin riippuvainen tulevaisuudessa Venäjän energiasta ja sekös tässä kauhistuttaa. Saksan kymmenet ydinvoimalat ovat ruotsalaisten ydinvoimaloiden tapaan tulossa elinkaarensa päähän, joten saksalaiset tarvitsevat jatkossa entistä enemmän venäläistä sähköä. Onhan tietenkin ranskalainen sähkö, sekin 80 %:sesti ydinvoimalla tuotettu, mutta kantaverkko Saksan ja Ranskan välillä on vielä aika heikko. Ja saksalaisethan eivät halua ydinvoimaa.

Venäläisiä energia-asiantuntijoita EU:n ilmastopolitiikka varmasti kiinnostaa. Euroopan energiasta50 % tulee Venäjältä. Venäjän oma energiatarve kasvaa sekin nopeasti talouskasvun myötä. Ja tuota energiantarvetta ei ministeri Pekkarisen "puhtailla" suomalaisilla turvevoimaloilla voida tyydyttää. Venäjän on rakennettava muun muassa ydinvoimaa, sillä hekin ovat huolestuneita ilmaston muutoksesta ja hiilidioksidin kasvavasta määrästä maapallolla.

Olen ymmärtänyt, että ydinvoima jäi EU:n ilmastopäätöksen jalkoihin. Matti Vanhanen on profiloitunut aiemmin ydinvoimakielteisenä ja taitaa jatkaa samaan tahtiin. Jokaisen eurooppalaisen maan energiapolitiikka eroaa toisistaan. Suomalaisille tämä päätös oli kova juttu. Saksalaisille helpompi, mutta kyllä sielläkin vielä pohditaan, miten tässä näin kävi. Energian kulutuksen vähentäminen on tulevaisuutta. Kyllä me opimme. Mutta miten käy oman teollisuutemme? Kyse teollisuudessa ei ole oppimisesta. Kyse on kymmenistä tuhansista työpaikoista. Luulisi asian myös Vanhasta kiinnostavan.

Metropol

2007-03-05T11:04:00.000+02:00

Helsingin asiat eivät koskaan ole vain paikallisia juttuja. Eduskuntavaaleissa kansalaisten kiinnostus on usein kunnallisen päätösvallan ympärillä pyörivissä teemoissa. Useimmat töyssyt ja päiväkodit eivät kuitenkaan suoraan kuulu edustajien päätöksentekoon. Kunnissa päätetään paljosta, ehkä vähän liikaakin.

Helsinki on poikkeus kaikkeen. Täällä jokainen kunnallinen päätöskin on mittaluokaltaan merkittävä. Sosiaaliviraston budjettiylitykset ovat usean kunnan koko talousarvion loppusumma. Helsinkiläiset ja varsinkin Helsingin seutu tuottavat suuren osan tämän maan kansantuotteesta. Suuremman kuin mitä miljoonalla ihmisellä muualla saadaan aikaan. Mittaluokkaedut pitäisikin hyödyntää vielä paremmin.

Jokainen vaali Helsingissä on kunnallisvaali. Helsingin seudun asiat istuvat loistavasti teemaan olipa kysymys eurovaaleista, näistä edessä olevista eduskuntavaaleista tai jopa presidentinvaaleista.

Vaalipiirijako määrittelee merkittävästi eduskuntavaalien teemat. Uudenmaan vaalipiirissä Helsingin seudun parempi yhteistyö, jopa ydinkaupunkien fuusio, on myrkkyä eduskuntavaaliehdokkaille. Espoolaiset ehdokkaat jopa kilpailevat Helsingin mollaamisessa. Suurten kaupunkien ja Kauniaisen fuusio ei varmasti ole RKP:läisen tai minkään muun espoolaisen tai vantaalaisen edustajan tärkeä vaaliteema. Jokaisella on tietenkin asiaa paremmista palveluista, paremmasta sosiaaliturvasta, sopivista veronkevennyksistä tai luistavasta joukkoliikenteestä.

Hauskaa tässä vain on se, että paremmat palvelut on sama asia kuin parempi palveluiden organisointi tällä seudulla. Erikoissairaanhoito toimii paremmin mitä vähemmän se nähdään yhden kunnan juttuna. Ja moni muukin peruspalvelu. Helsingin liikuntapalvelut toimivatkin nykyisin hyvin sujuvasti yli kuntarajojen - Helsinki rakentaa liikuntapaikat ja muut hyödyntävät. Samainen toimii myös koulutuksessa. Lukiot täyttyvät espoolaisista, lasku menee tietysti Helsingille.

Onhan meillä oma energiayhtiömme, jonka tuotolla budjettiylitykset sitten maksetaan – onneksi. Espoolaiset tekivät toisen valinnan.

Yhteinen Helsingin ja Uudenmaan vaalipiiri olisi mahdoton asia. Mutta kolmen suuren ja Grankullan vaalipiiri taas ei. Toivottavasti tuo päivä koittaa nopiaan.

PS. Helsingin Sanomat on virittänyt keskustelua Helsingin etua ajavista ehdokkaista. Käy katsomassa mitä Suurkaupungin hai asiasta kirjoittaa.

Sipoo voitti vai voittiko?

2007-02-26T15:14:00.000+02:00

Sipoossa suoritettiin kansanäänestys: ”Pitäisikö osa Sipoosta liittää Helsinkiin?” Minulle oli yllätys, että niin moni oli liittämisen kannalla, yli viisi prosenttia sipoolaisista. Mikähän tulos olisi ollut, jos haagalaisilta olisi kysytty aikoinaan samaa tai kulosaarelaiset olisivat määritelleet kansanäänestyksellä kaupunkinsa kohtalon?

Kysymyksenasettelu on hyvin ratkaisevaa kansanäänestyksessä. Veikkaan, että tulos olisi ollut erilainen, jos kysymykseen olisi liitetty joitakin ehtoja eri vaihtoehtojen perään. Ihmettelen, millä edellytyksellä Suomessa voi keskustella alueen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Puhumme huolestuneesti ilmastomme muutoksista ja ehyen kaupunkirakenteen merkityksestä moiseen ilmiöön. Olisiko kansanäänestyksessä voinut kysyä mielipidettä ilmaston muutoksesta?

Mikähän on sipoolaisten käsitys Helsingin palveluista? Miten niitä pitäisi kehittää, että ne vieläkin paremmin palvelisivat sipoolaisten tarpeita?

Lehdistöllä on ollut oiva paikka näyttää voimansa tässä kysymyksessä. Kun ”röyhkeät stadilaiset” käyvät vaatimassa alueluovutuksia 40-luvun kansainvälisen mallin mukaan, otsikoita syntyy. Ei syntynyt otsikoita, kun Helsinki toivoi Sipoossa omistamiensa maiden kaavoittamista esimerkiksi asumiseen. Neuvotteluja on käyty kymmeniä vuosia laihoin tuloksin. Kunnalla on monopoli kaavoitukseen. Niinhän sen pitää olla.

Koko uutisointi toi mieleen sadun sudesta - ei Sipoon tai Korkeasaaren sudesta, vaan siitä Isosta Pahasta Sudesta, joka ahmi poloisen isoäidin. Kuvilla ja tarinoilla saadaan faktat päälaelleen.

Jokainen meistä on aina pienemmän puolella. Kuka tässä tarinassa edustaa sitä pientä ihmistä, jolle asunto on näillä hinnoilla mahdottomuus Helsingin seudulla. Tai kuka tässä tarinassa kantaa tavallisista perheistä aidosti vastuuta.

Tyylikysymyksistä neuvottelutilanteissa voimme olla montaa mieltä. Mutta toivon mukaan tässä asiassa itse asia ei unohdu, vaan keskitymme siihen.

Keskustan veropopulismi kukkii

2007-02-22T15:51:00.000+02:00

Keskusta aikoo viimeisten puolueesta tulleiden ulostulojen mukaan alentaa veroja vielä enemmän kuin Kansallinen Kokoomus. Lupauksissa ei ole löydettävissä vastuuntuntoa Suomen kansantalouden kestävyydestä ja hyvinvointipalveluiden rahoittamisesta.

Keskusta antaa ymmärtää, että se on valmis alentamaan lähes veroa kuin veroa. Kun kannanottojen pintaa raaputtaa tarkemmin huomaa että veronalennuslupauksissa on kuitenkin kyse vain lupausten hautaamisesta erilaisten selvitysten tai työryhmien taakse. Tämä tuli viimeksi esiin Mari Kiviniemen aamutelevisio-esiintymisessä 21.2.2007.

Keskusta puhuu jatkuvasti ruuan arvonlisäveron alentamisesta. Se maksaisi suomalaiselle kansantaloudelle noin 500 miljoonaan euroa. Sen vaikutukset kuitenkin esimerkiksi keskiverto- eläkeläiselle olisivat noin 4 euroa kuukaudessa. Ruuan alv:n alentaminen on siis kallis ja yhteisiä voimavaroja hukkaava toimi. Hyötyjänä olisi pääasiassa elintarviketuotannon ja kaupan ketju ilman että kansalaiset pääsisivät siitä sen täydessä mitassa hyötymään.

Keskusta myös availee ovia yksityisen eläkesäästämisen kasvattamiselle. Onko keskusta valmis lonksuttelemalla ovia tähän suuntaan seuraavalla vaalikaudella ja samalla romuttamassa tulevien vuosikymmenien eläkejärjestelmän rahoituspohjaa? Tähän kysymykseen suomalaisilla palkansaajilla ja nykyeläkeläisillä on oikeus ennen vaaleja saada vastaus.

Yksi maapallo- yksi kansa

2007-02-20T10:09:00.000+02:00

Ostin kerran t-paidan harjoitusleirillä ulkomailla. Siinä oli maapallon kuva tekstein: One World – One People. Yksi maailma- Yksi kansa.

Kaunis ajatus on kaukaista tulevaisuutta, mutta elämme maailmassa, jossa suurten kysymysten ratkaisut ovat kiinni kyvystämme ymmärtää toisiamme ihonväriin katsomatta. Maailman köyhyys voidaan poistaa tai ilmaston muutos pysäyttää, jos me yhdessä sitä TAHDOMME.

Yksikään maa maailmassa ei voi eristäytyä tai tulla toimeen ilman toisen apua. Ihmiset eivät tässä suhteessa poikkea toisistaan .

Elämä on kuin koripallopeli. Yksi pelaaja ei voi koskaan yksin voittaa. Jokainen meistä tarvitsee apua ja ystävyyttä. Usein parhain apu onkin maksuton ymmärrys ja kannustuksen osoitus. Siihen meillä kaikilla on varaa. Viha ja ennakkoluulot vievät voimamme ja siirtävät huomion pois ratkaisuista.

Miksi haaskaisimme voimia ennakkoluuloihin ja tietämättömyyteen, kun voimme yhtä hyvin käyttää tarmomme läheistemme tukemiseen ja kannustamiseen. Samassa veneessä me kaikki seilaamme.

09 Helsinki Human Rights tekee työtä ennakkoluulojen ja väärän tiedon poistamiseksi, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus toteuttaa unelmiamme.

Uskon unelmien parantavaan voimaan - uskotko Sinä?

Salibandyday

2007-02-13T16:20:00.000+02:00

Pelasimme kavereiden kanssa salibandyturnauksen lauantaina. Myllypuron salibandykeskus oli täynnä säpinää. Satojen ja taas satojen junioreiden keskellä ei uskoisi, että me suomalaiset emme liiku riittävästi.

Halli tarjosi eritasoista mailapeliä huippujunioreiden sarjapeleistä meidän matseihin. Olen sählymiehiä, salibandyn salat eivät vielä ole täysin hanskassa. Nuorena pihapelit oli in ja sitä kautta sählytaidotkin kehittyivät. Pihapelejä toivoisin näkeväni enemmän. Tosin aina löytyy naapurissa joku, joka häiriintyy lasten peleistä kadulla. Typerää.

Salibandyturnauksen lopputulos ei mairittele: kipeä polvi ja tappio kaikissa matseissa, mutta hauskaa oli. Isot miehet reikäisen muovipallon perässä läskit hyllyen. Näky oli koominen, ja mahtava. Urheilusta puuttuu rationaalisuus, logiikka. On vain tunnetta ja toimintaa. Se tekeekin liikunnasta niin ainutkertaista.

Sähly on noussut lajivalikoimiini salakavalasti, mutta nautintoja tuoden. Muutamat viikoittaiset sählytunnit kavereiden kanssa on hetkiä, joita en vaihtaisi - paitsi silloin, kun tappion murtamana laahustan kotiin.

Uskomatonta, kuinka paljon vihaan vieläkin tappiota, oikein naurattaa. Kaveriporukassa on onneksi niin paljon ymmärrystä lähestymistapojani kohtaan, että olen vielä saanut roikkua mukana. Muilla on jo normalisoitunut suhtautuminen häviöön. ”Huomenna on uusi päivä”, ne sanovat. Kyllä voittaminen sählyssä on kuitenkin keskimäärin mukavampaa kuin häviäminen sählyssä. Liikuntaa tosin tulee usein tappion häämöttäessä enemmän, mutta eivät ne hikipisarat tappion tunnetta pois vie.

Eläköön reikäinen pallo.

Pakkanen

2007-02-09T09:44:00.000+02:00

Tänään se taas koettiin, -30º C ja varavoimalat lähtivät käyntiin. Vuosi sitten kävimme pariin otteeseen kriisin rajoilla. Silloinkin oli kylmä. Venäjä rajoitti sähkön vientiään Suomeen, siellä kun oli vieläkin vilpoisampaa. Talouden kasvun lait tuntuvat Pietarissakin. Energiaa kuluu, kun elintaso nousee. Venäjäkin joutui miettimään omiaan - kansalaisia ja yrityksiään. Tuolloin Suomessa energiakriisi meni nopeasti ohi, saimme energiamme muualta, mutta jälkiä se jätti.

Nyt kulutus on taas katossa. Tuttavani, energia-asiantuntija, kertoi tosin jo syksyllä, että kulutus kasvaa nopeasti, vaikka lämmin syksy muuta viestii. Hän oli huolestunut tulevista pakkasista. Nyt varavoimalat siis puskevat hiilellä sähköä niin, että kirkas taivas tummuu Inkoossa. Ja tämä toistuu jatkossa joka vuosi, jollei jotain radikaalia tehdä.

Lisäydinvoima, yksi tai kaksi lisäreaktoria, ei ratkaise kuin osittain tuontivoiman vähenemisen tai vanhempien reaktoreiden poistumisen tuotannosta. Entäpä, jos kulutuksen kasvu jatkuu tässä tahdissa. Ja viiden miljoonan ihmisen Pietarissa talous kasvaa tuplavauhtia. Pietarin suunnan Tšernobyl-voimalat halkaisevat uraania viimeisiä vuosiaan. Uusia ei rakenneta nopeasti edes Venäjällä.

Muun Euroopan energiatilanne on sekin pienoiskriisissä. Kysymys on verkoista, tuottajista, hinnoista – kaikesta. Euroopan unionilla on vahva maataloustukijärjestelmä. Miten olisi pienempi maataloustukijärjestelmä ja samalla energiamarkkinoiden laajempi ja parempi hallinta? Nyt vain Pohjoismainen NORDPOOL toimii jotenkuten, sekin vasta vähän oikeaan suuntaan. Muu Eurooppa maksaa liikaa ja on kriisiherkkä. Ilmastonmuutosongelmat eivät nekään vähennä energian merkitys Euroopassa. Bioenergialla on kysyntää jatkossa, omavaraisuusaste nousee ja samalla voitaisiin ratkoa maatalouden ylituotanto-ongelmia eurooppalaisessa mittakaavassa.

Poljin pyörällä kouluun joka päivä. Pakkasraja oli -35º C. Tänään se ei onnistuisi. Sitä pehmenee vuosien myötä. Mutta lauhemmalla säällä pyöräily on loistava tapa kuluttaa energiaa. Läski palaa - hiili ei.

Tortun päivä

2007-02-05T11:29:00.000+02:00

Runeberg on päivän nimi ja torttu. Pidän kummastakin. Tortuista kuitenkin hieman enemmän. Loistava kirjailijamme lienee nuorempien suomalaisten mielissä enemmän torttuina kuin tarinoina. Kummatkin ovat makoisia.

Syön runebergin torttuja heti kun niitä vaan saa. Tänä vuonna niitä löytyi jo tammikuun puolivälissä. Tänään, juhlapäivänä, kauppamme myy jo kolmen eri valmistajan torttuja.

Olen makean perään. Nämä runebergin tortut ovat heikkouteni. Suussa sulavia. Mielenkiintoista on vertailla eri tuottajien torttuja. Saa myös hyvän syyn syödä useamman ihan vain makutestin takia. Torttu ei saa olla liian kuiva. Ei myöskään turhan löysä. Mantelirouhetta sopivasti.

Olen monena vuonna ihmetellyt, miksi maan parhaimmat tortut poistuvat valikoimista juhlapäivän jälkeen, palatakseen vasta vuoden kuluttua uudelleen. Ovat kyllä mahtavia kaloripommeja, mutta onhan niitä muitakin synnillisiä sokeripaukkuja, joita ihmisille myydään vuoden jokaisena päivänä - Sacher-kakut jne.
Vai liittyykö valmistukseen jotain mystistä ja vaikeasti tehtävää?

Miksei muilla liputuspäivän ansainneilla kulttuurisuuruuksilla ole omaa tuotevalikoimaa. Eino Leinon leivos olisi todennäköisesti melkoisen kostea. Paavo Nurmella ei liputuspäivää vielä ole, mutta tuotteen kyllä keksin: Ei mikkä Hango keksi vaa iha turkkulaine näkkäri ilma mittä lisukei, kuiva koppura vaa. Sellane se Paavo oli juostessas muilt jalat alt.

Vaalistartti

2007-01-29T10:20:00.000+02:00

Tervetuloa vaalikampanjani avajaisiin tiistaina 30.1. klo 18.00.
Tilaisuus pidetään SDP:n Helsingin piirin vaalitoimistolla Castreninkatu 13.
Kahvitarjoilu.

Kts. video

Joulu yksin

2006-12-19T10:00:00.000+02:00

Joulu on pimeää aikaa. Joulu on monelle suomalaiselle myös hyvin yksinäistä aikaa. Arjen yksinäisyys korostuu juuri jouluna, jolloin mediat työntävät tuuteistaan perhejuhlan perinteet esiin. Yksinäisyys on kuitenkin nopeasti yleistymässä, joskus valinnan seurauksena, mutta hyvin usein elämänkumppanin poismenon myötä. Vanhusten yksinäisyys on saanut mittasuhteet, jollaista ei modernissa Suomessa uskoisi tapahtuvan.

Työtoverini käy tapaamassa muutamaa - hänelle aluksi vierasta - mutta pian läheisiksi tullutta ikäihmistä silloin tällöin vuoden mittaan. Hän tuo varmasti joulun heidän koteihinsa aina, kun menee heitä tapaamaan. Hän ei tee siitä suurta numeroa. Hän tekee sen ystävänä ystävälle. Hän antaa hyvin arvokkaan lahjan heille. Hän antaa aikaa. Hänenlaisiaan Suomeen tarvitaan lisää.

Me tarvitsemme keskuuteemme ystäviä, jotka välittävät. Tuhat kaunista lupausta maailmanparantamisesta on turhaa ilman yhtään tekoa. Miljoonat eurot parempiin palveluihin eivät koskaan riitä, mutta tervehdys ja läheisyys voivat parantaa maksamatta mitään.

Aika on rajallinen hyödyke. Mutta aikaa on, jos on halua. On vain niin, että arvostuksemme ajan käytön suhteen ovat menossa ihmeelliseen suuntaan. Vietämme aikamme varsin eriskummallisella tavalla. Minä ainakin teen niin. Uutisia ei tarvitsisi kuunnella useasti päivässä, televisio on tuhoamassa ajankäyttöäni. Ei tarvitsisi olla monessa paikassa samaan aikaan - ja kotona olisi hyvä olla silloin kun on kotona.

Aika on arvokas lahja- anna ystävillesi tai vieraalle ihmiselle aikaa. Yllätyt!

Ihmiset eivät ole nauriita

2006-11-13T13:47:00.000+02:00

Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuori arvioi (HU 5.11.06) Helsingin demarijohdon "kilpailukielteisyyttä" tavalla, joka herättää paljon kysymyksiä ja vähän vastauksia. Demarit eivät pelkää tai kiistä taloutemme perustotuuksia, mutta kilpailuttaminen ei ole meille uskonkysymys eikä autuaallinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Urheiluun kilpailu sopii hyvin, terveydenhuoltoon huonommin.

Meillä on varsin käytännönläheinen suhtautuminen kaikkeen kilpailuttamiseen. Kilpailuttaminen toimii hyvin sektoreilla, joilla kaupungin ulkopuolista palvelutarjontaa on olemassa ja joissa kustannushyödyt ovat selvästi mitattavia. Noillakin sektoreilla Helsingin kokoisen kaupungin on tarkkaan varjeltava joutumasta yksin ns. ulkopuolisten armoille.

Sosiaali- ja terveystoimi ei myy tai osta kiloja ja kuutioita. Nuo sektorit tarjoavat palveluita helsinkiläisille alueella, joissa kaupungin on itse oltava aina päävastuullinen. Myös ns. kolmas sektori on tärkeä palveluiden tuottaja. Näin on erityisesti sosiaalitoimen puolella.

Hammashoito lienee sitten hyvä esimerkki tilanteesta, jossa kaupunkimme on tukeutumassa kilpailun kautta myös yksityisen hammashoidon tukeen. Tuolla sektorilla toimijoita riittää ja pitkiä jonoja saadaan vihdoin hieman purettua. Tästä lienee muillakin helsinkiläisillä vastuullisilla päättäjillä sama kanta.

Muu terveystoimi ei toimi samoilla ehdoilla. Sairaalat ja leikkaussalit ovat kalliita, eikä niiden rakentamisessa tunnu ns. yksityisellä puolella ruuhkaksi asti intoa löytyvän. Työvoimapula, josta tässä MED ONE -huumassa on kyse, on kotikutoinen ongelma mutta onneksi poistumassa.

Kaupunginhallituksen enemmistö haluaa kielteisellä MED ONE –päätöksellään viestittää Helsingin terveysvirastolle, että meiltä on löydyttävä oma ratkaisu tähän ongelmaan. Me emme voi tilata palveluita varsinkaan ilman mitään kilpailutusta. Terveystoimen resurssit antavat mahdollisuuden omaan ratkaisuun tässä asiassa. Ja ratkaisu on löydyttävä. Joskus vain aita pitää ylittää eikä vain kiertää se. Lahden tai Oulun terveydenhuollon tilanne on aivan toinen - senkin Vapaavuori tietää.

Suomessa yksityinen terveydenhuolto on voimakkaasti julkisen tuen varassa. Yhdysvalloissa sen sijaan terveydenhuoltojärjestelmä on yksityinen - ja syvässä kriisissä. Järjestelmä on kallis, Suomea huomattavasti kalliimpi ja turhan harvojen etuoikeus.

Jan Vapaavuori esittää esimerkin ruokakaupoista ja bisneksestä. Hän ei kaipaa neuvosto-ajan meininkiä ja vihjaa Maija Anttilan (sd.) ehkä niin tekevän – uskallan epäillä.

Pisnes on pisnestä MUTTA ihminen ei ole nauris –vanhaa sanontaa mukaillen.

(Helsingin Uutiset 12.11.2006)

Perusväylänpidon rahoitus alimitoitettu

2006-11-02T15:00:00.000+02:00

Nykyisen hallituksen neljän vuoden budjettikehys on ollut yleisen talouspolitiikan kannalta onnistunut päätös. Järjestelmää kannattaa jatkaa seuraavassakin hallitusohjelmassa.

Menokehyksen mittavin arviointivirhe tuli kuitenkin perusväylänpidon resursseissa. Tämä on huomioitava seuraavan hallituksen hallitusohjelmassa. Resursseja on lisättävä huomattavasti sekä teiden että rautateiden ylläpitoon muitakaan väyliä unohtamatta.

Hallitusneuvotteluissa on investoinneista sovittaessa pyrittävä pitkään aikajänteeseen. Hallituskausien yli menevällä investointiohjelmalla on monia hyötyjä. Se mahdollistaa laajemman kilpailutuksen, helpottaa hallinnointia ja tuo sitä kautta säästöjä budjettitalouteen. Järkevillä ja kustannustehokkailla investoinneilla taataan täten osaltaan suomalaista kilpailukykyä.

Uusien väylien investointirahoitusjärjestelyissä on hyödynnettävä kaikkia jo olemassa olevia malleja sekä tutkittava myös uusien rahoitusmuotojen mahdollisuuksia.

Pääkaupunkiseudulla on otettava huomioon metropolialueen erityistarpeet Suomen talouden veturina. Seudulle onkin muodostettava investointien suhteen oma malli.

Espoon metropäätös merkittävä koko pääkaupunkiseudun aluerakenteelle

2006-09-26T12:06:00.000+03:00

Espoon kaupunginvaltuuston tekemällä myönteisellä päätöksellä länsimetron rakentamisesta on kiinteyttävä vaikutus koko pääkaupunkiseudun aluerakenteelle.

Länsimetropäätöksen myötä liikenneväylien kehittämistä on hyvä jatkaa. Raideliikenteellä on tärkeä rooli sujuvan joukkoliikenteen kannalta. Kehä- eli Marja-radan rakentamispäätöksellä on myös kiire. Länsimetron rakentaminen on alueen kilpailukyvyn kannalta tärkeä päätös.

Kyse ei ole pelkästään Espoon sisäisen joukkoliikenteen järjestelyistä, vaan koko Helsingin metropolialueen liikennejärjestelyiden kehittämisestä. Länsimetro yhdistää idän ja lännen ja mahdollistaa ihmisten sujuvan liikkumisen niin työmatka- kuin muussakin liikenteessä. Kokemukset Helsingistä ovat osoittaneet, että ihmiset ovat erittäin tyytyväisiä metroon. Myös ruuhkat katosivat Itäväylältä metron myötä.

Sibbo Vargarna

2006-09-21T10:46:00.000+03:00

Sipoon ja Helsingin välillä ei vielä ole yhteistä rajaa. Vantaa on välissä tässäkin asiassa. Parhaillaan pohdittavana olevien alueliitosten kautta Sipoo ja Helsinki olisivat rajanaapureita.

Helsinkiläisiä on muuttanut Sipooseen - ei maata viljelemään, vaan tilan ja ympäristön takia. Sipoossa on lääniä marssia metsissä ja maanteillä yltäkyllin ilman liikenteen tai liikakansoituksen tuomia meluhaittoja.

Helsinki on turvonnut länteen ja pohjoiseen, mutta idässä kasvu on ollut maltillista. Naapuri Vantaakin kasvaa aivan muualla kuin Sipoon vieressä.

On mielenkiintoista havaita, kuinka eri tavoin aivan pääkaupunkiseudun ytimessä voidaan asioista ajatella. Sipoon suunnalla on valittu tietoinen passiivinen kasvupolitiikka. Liekö kielipolitiikka ollut syynä, mutta vauhti on ollut toisenlainen kuin Espoossa tai Vantaalla.

Olen pyöräillyt usein Sipoon maisemissa. Kaunista ja idyllistä aluetta riittää. Ymmärrän pelot suuren Helsingin kupeessa. On helppo maalailla kauhukuvia uusista asuinalueista, joissa esimerkkinä käytetään Helsingin asumisväljyyttä keskustassa.

Mutta Sipoo sijaitsee alueella, josta suuri osa on suojeltua Natura-aluetta. Helsinkiläiset ovat tätä aluetta hyödyntäneet muiden suomalaisten tavoin jo kauan. Ei siihen tule toivottavasti muutosta koskaan. Sipoon ainutlaatuiset luontoarvot on säilytettävä.

Sipooseen mahtuu myös paljon lisää ihmisiä asumaan ilman väestöräjähdystä. Ja Sipoon alueita voi, ja pitää kehittää niin, että rakentamisväljyys on jotain toista kuin Töölössä. Metrokaavailutkaan eivät edellytä alueen käytöltä massiivista kerrostaloviidakkoa, vaikka nykyistä aluerakennetta tiiviimpää kaavoitusta pitääkin tehdä asemien välittömässä läheisyydessä.

Sipoon ”kuuma” peruna osoittaa myös sen, mitä merkitsee, että alueet sijaitsevat eri maakunnissa. Itä-Uusimaa on eri aluetta kuin Uusimaa. Näin on minulle aina kerrottu. En jaksa innostua näiden kahden maakunnan valtaisista eroista edes kirjoittamaan - niitä ei ole.

Maakuntajaolla on estetty Uudenmaan kokonaisvaltainen ja tasapuolinen kehittäminen. Maakunnat eivät eteläisessä Suomessa kerro kuntalaisille mitään. Mutta niillä on tässäkin oma roolinsa.

Toivon mukaan tämä ero loppuu nopeasti. Tätä yhteistä Uutta Maatamme on päästävä kehittämään yhteisesti paikkana, jossa on hyvä ja turvallista asua, tehdä töitä ja nauttia luonnosta. Alueen kulttuuriperintöä on kunnioitettava entistä paremmin. Ruotsin kielen asema on meille Uudellamaalla ylpeyden aihe, ei kiistakapula.

Helsinki tarvitsee lähikirjastoja

2006-05-12T09:06:00.000+03:00

HS herättelee keskustelua uudesta uljaasta keskuskirjastosta. Aihe kiinnostaa. Kaupunginvaltuuston enemmistökin on innoissaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että nykyisen kirjastoverkon toimivuus ja laajeneminen uusille asuinalueille on turvattava. Ja samasta kulttuurilautakunnan budjetista on hoidettava monta muutakin menoerää. Uudet kiinteistöt tuovat rakentamisen ohella vuotuisia uusia menoeriä, jotka on nekin jostain rahoitettava. Muiden hallintokuntien, kuten opetus tai terveydenhoito, budjeteista niitä ei varmaan kukaan halua rahoittaa.

Helsingin kaupungin on tulevaisuudessa pistettävä omat menonsa tiukkaan syyniin. Jatkossa paineita mm. ikärakenteen muutoksesta johtuen riittää.

Jos kuitenkin halu keskuskirjaston rakentamiselle on suuri, on ensin katsottava jo olemassa olevien rakennusten soveltavuutta kyseiseen toimintoon. Kirjaston pitää olla lähellä kulkureittejä ja raideliikenteen solmukohtia.

(HS 12.5.06)

Koulutusta

2006-04-27T11:03:00.000+03:00

Suomessa käydään kouluja. On opetusta esikoululaisille, kursseja aikuisopiskelijoille. Tietotekniikan maailmat avautuvat seniorikansalaisille erilaisissa opintopiireissä.

Virallisen opiskeluiän määritelmä on väistynyt. Elinikäinen oppiminen on in. Kaksitoista vuotta kouluja ja lisäksi vuodet toisessa tai kolmannessa asteessa ovat out. Koulutuksen selvä rajaaminen muutamiin vuosiin nuoruudessa on tietysti vähän vanhakantainen ajatus. Eihän elinikäisen oppimisen perusviestissä olekaan mitään väärää. Jokainen meistä oppii joka päivä- toinen kantapään kautta, toinen seminaareissa – elämää. On tosin niitäkin, jotka väittävät, että Telluksemme päällä marssiminen ja eläminen ilman jatkuvaa tiedonpaloa ovat jatkossa entistä vaikeampaa. Minä kyllä väitän, että tiedon soveltamisen haaste on itse tietoa suurempi tulevaisuuden teema. Ja siinä eläminen on parhain professori.

Opiskelun määritelmä on muuttunut vuosien mukana. Onneksi on niitäkin, jotka ymmärtävät opiskelun laajemman merkityksen. Peruskoulu on se paikka, jossa meille suomalaisille luodaan kuva opiskelusta. Erään tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat keskimäärin hyviä oppimaan koulussa, mutta eivät koe koulunkäyntiä erityisen hauskana. Tästä voi vetää nopeitakin johtopäätöksiä oppimisen ja hauskanpidon suhteesta, mutta en vielä siihen rohkene.

Olemme laskeneet tietoperäisen koulutuksen varaan oman kansallisen menestyksemme. Nokian bittinikkareita meiltä löytyykin - ja hyvä niin. Mutta koulunkäynnin mukauttaminen elämän todellisiin tarpeisiin on hyvin vaikea tehtävä. Tietoa pitäisi olla aika monesta asiasta, kieliäkin pitäisi hallita aivan eri laajuudella kuin muualla ja käden taitoja juoksusta nyt puhumattakaan pitäisi siinä sivussa harjoittaa. Siinä tehtävää riittämiin koululaitoksellemme.

En ole huolestunut perusopetuksemme tasosta tai opetuksemme painotuksista. Olen enemmän huolestunut koululaistemme jaksamisesta tässä kaikessa hullunmyllyssä. Me emme saa luoda yhtä menestyskuvaa elämästä nuorillemme. Me emme saa korostaa liikaa osaamisessa ns. absoluuttista tietoa. Emme saa aliarvioida mitään opintosuuntaa.

Remontoimme vessaa, kiitos kotitalousvähennyksen. Olen seurannut ammattimiesten työtä eri vaiheissa. Minun osaaminen perustuu vanhojen mööbeleiden ja seinien irtirepimiseen. Tosin siinäkin todellinen osaaja korvaisi taidolla minun tuottaman voiman ja taidottomuuden. Ammattimiehet tekevät työtään taidolla, eleettömästi ja tulos on erinomainen. Helsingin seudulla rakentamisen osaajista on suuri pula.

Olemmekohan keskittymässä liikaa teoreettiseen ns. selityskoulutukseen. Maistereiden määrä ei ratkaise todellista hyvinvointiamme. Hallinnossa työtä tekevien määrä ei voi jatkossa lisääntyä, mutta miten on esimerkiksi hoiva-alojen tai rakentamisen tila. Rakentamisen puolella palkkaus paranee pikku hiljaa, mutta on liikaa suhdanteiden armoilla. Hoivasektorin tila paranee varmasti. Vanhusten palvelut kohenevat vasta sitten, kun meillä on riittävästi alalla opiskelijoita. Nyt pula on melkoinen.

Ammattiosaaminen on saatava paremmin esille nuorten keskuuteen. Ruokaohjelmat televisiossa ovat tehneet ruuanlaitosta elämää suuremman opinahjon. Miten olisi sama teema muuallakin? Rakentamisen puolella on hyvää yritystä, entä hoiva-ala? TV-yhtiöt – siinä vinkki.

Osaaminen on sitä, että tietää mitä ei osaa.

Lisää vastuuta Harry

2006-03-27T13:18:00.000+03:00

Harry Harkimo, urheilun yleistietäjä, on esittänyt kolumnissaan tässä lehdessä huolestumisensa kilpaurheilun huipulla urheilleiden kohtaloista uran päätyttyä. Hänen arvionsa ongelmista on varmasti lähellä totuutta. Allekirjoittaneella on myös asiasta jonkin verran kokemusta. Hänen nostaa juttuunsa minut tavalla, joka ei aivan osu yhteen ajatusteni kanssa.

Urheilu-uran päätös hyvin menestyneille tai pitkään urheilua lähellä huippua harrastaneille on aina kova muutoksen paikka elämässä. Tilannetta voi verrata muihin dramaattisiin muutoksiin ihmiselämässä.

Avioero, äkillinen työttömyys, läheisen poismeno ovat kaikki asioita, joihin on nopeasti vaikea sopeutua. Tuollaisessa hetkessä läheisten-ystävän- merkitys korostuu. Yhteiskunta pystyy ja tekeekin kaikenmoista taloudellisen puolen suhteen, mutta viime kädessä selviytymisen pitkä ja usein kivinen tie on jokaisen itse kuljettava. Yksin matkaaminen, kuten todettua, ei kuitenkaan ole tarpeellista.

Yhteiskuntamme on mennyt minun urheiluajoista mennyt valtaisan askeleen eteenpäin. Parikymmentä vuotta sitten urheilun ja siviilityön tai opiskelun yhdistäminen oli paljon vaikeampaa kuin nykyisin. Nykyiset oppilaitokset lukioista yliopistoihin ovat huomattavasti paremmin tukemassa urheilun aikaista tai jälkeistä opiskelua ja elämää. Olympiakomitealla on oikein oma henkilönsä näiden asioiden tiimoilla töissä.

Oma vastuunsa on myös lehdistöllä. Nuorille urheilijoille rakennetaan yksisilmäisiä unelmia dollareista ja ferrareista - urheilu ei ole enää kova juttu vaan urheilumenestyksen usein vastenmieliset sivujuonteet. Nuorten opiskelu jää siinä taistossa hopealle varsinkin, jos vanhemmilla tai valmentajilla ei ole ymmärrystä jarrutella turhien unelmien päälle rakentamista. Nuoret tarvitsevat auktoriteeteiltään tukea elämän hallintaan kuten opiskeluun.

Harry Harkimo vaatii yhteiskunnalta parempaa hoivaa muutosprosesseissa. SDP:n eduskuntaryhmässä keskustelemme asiasta aika usein. Hänen suussaan se ei oikein kuulosta uskottavalta. Mutta hänellä on loistava paikka omissa työtehtävissään näyttää ja kantaa vastuuta urheilijoiden elämästä urheilu-uran jälkeenkin.

Minä tuen kaikenlaisia yhteiskunnan tukitoimia oli kyse sitten työttömyydestä tai vaikeasta äkillisestä sairaudesta tai muusta vakavasta elämäntilanteesta. Huippu-urheilijat eivät tarvitse mitään erityiskohtelua tässä suhteessa.

Jokainen meistä on ystävän arvoinen.

Arto Bryggare
Kansanedustaja, SDP

(IS 27.3.2006)

ps. Mika Myllylä on legendaarinen hiihtäjä - yksi parhaimmista kautta aikojen, ja hänellä on vielä kyky kirjoittaa mainiosti. Minä uskon, että Mikalla on vielä paljon annettavaa tähän yhteiskuntaan ja vähän muuallekin.

Kypärä Päähän

2006-03-09T12:02:00.000+02:00

Ostin kypärän. Hieno oli ja toimiva. Pyöräilen omaksi ilokseni ja vähän kuntonikin puolesta ja siihen pyöräilyyn kypärää tarvitsin. Minulla on kotona 3 vanhempaa, kolhiintunutta, joten ajattelin uudistaa varastoa. Ja ilmanvaihtokin toimii entistä paremmin. Tuli siinä autossa kypärää sovittaessa mieleen, milloinhan autoilu on kielletty ilman kypärää!!

Liikenneministeri Susanna Huovisen pohdiskelu pyöräilykypärän käyttöpakosta on saanut ihmisiä ajatuksiin. Minäkin olen postia saanut.Mielenkiintoista ja hauskaa luettavaa. Eivät taida kaikki suomalaiset olla Ministerimme kanssa samaa mieltä kypäräpakosta. Hyviä uusia pakkoja on myös pöytään heittetty.

Tässä vähän luetteloa: Eräs kansalainen oli vahvasti sitä mieltä, että sängystä noustessa voi liukastua ja satuttaa päänsä, joten yöksi kypärä päähän- ja poliisi sitä valvomaan. Kävely on vaarallista. Voi liukastua. Kypärä päähän -ja poliisi sitä valvomaan. Tanssilattialla voi perunajauho yllättää-kypärät jakoon naistentansseissa. jne

Asiasta voi olla montaa mieltä. Muistan, kun jääkiekon kypäräpakko puhutti ammattipelaajia. Nyt asiasta ei paljon puhista-edes tsekeissä.Sama koskee pyöräilijöitä. Ammattiajajat eivät ole olleet innostuneita kypäräpakkoon,kunnes eräs huippuajaja menetti henkensä lyötyään päänsä tien pystyssä olevaan reunakiveen. Nyt kuntopyöräilijä ilman kypärää on harvinaisuus ympäri maailmaa.

Pakko on ihmisille vaikea paikka. Meille suomalaisille se on Mount Everest-mahdoton paikka. En oikein itsekään usko pakkoon. Lasten käyttäytyminen pyöräilykypärän suhteen on loistava esimerkki valistuksen aikaansaannoksista. Kypärä voi pelastaa
hengen, mutta aina se estää vakavan vamman syntymisen pyöräilyonnettomuuksissa.
Moottoripyöräkypärän käyttöpakko toi alussa kovaa vastarintaa, nyt myös 'kovat
kundit' ovat löytäneet mieleisiä kypämalleja päähänsä.

Alkuun ja autoilukypäräpakkoon, autoilussa syntyneet kallovammat ovat suurempaa
luokkaa kuin pyöräilyssä syntyneet,näin minulle on kerrottu. Pyöräilyn suosion kasvaessa tilanne voi tasoittua. En oikein usko kuitenkaan siihen,että autoilukypäräpakko etenisi ihan lähiaikoina. Mutta pyöräilyssä kypärän käyttöä on lisättävä. Poliisilla ei ole lisäresursseja pakkoja valvomaan,joten pakon rakentaminen ilman valvontaresursseja ei oikein tunnu järkevältä. Ihmisillä on vain yksi pää,yhdet aivot luukuoren sisällä. Tänäkin vuonna liian moni menettää terveytensä kypärän käyttämättömyyden takia. Toivon lisää kypäräpäisiä pyöräilijöitä liikenteeseen, toivon lisää kypärämalleja kauppoihin,jotta tyyli ei olisi ongelma.
Yrittäkäämme pyöräillä ilman pakkoja ja rangaistusuhkia -kypärä päässä.

Dagen efter

2006-02-27T12:28:00.000+02:00

Olen itkenyt julkisesti kameroiden räiskyessä kuin luodit ympärillä. Olen hymyillyt ja ollut uhmakas kameroiden soittaessa ihanaa sinfoniaa taustalla. Tunnen tuskan tappion jälkeen. Eilen oli vaikea ilta. Paluu menneisyyteen ei ollut helppoa.

Sain aikaa puoli tuntia, ennen suomalaisen lehdistön eteen marssimista. Tuona elokuisena iltapäivänä,1984, Los Angelesissa, itkin unelmani katoamisen nöyryyttämänä, Colosseumin pimeässä porttikäytävässä, yksin. Sain aikaa purkaa tuskaa kärsimyksistä ja iloista, joita olin edellisen ja monen aiemman vuoden aikana kokenut harjoittelun tuoksinassa. Olin lyöty ja maassa. Minulle tarjottiin voittoa, mutta liian ankara valmistautuminen vei voimat. Sain pronssia olympiafinaalissa 110 m:n aitajuoksussa - Historiaa Suomessa, mutta ei mitään minulle silloin. Lehdistön edessä vannoin palaavani olympiakisoihin ja voitto tähtäimessä, mutta tieto 4:n vuoden päässä siintävästä kilpailusta tuntui silloin iäisyydeltä.

Tänään on helpompaa, Suomen jääkiekkojoukkue pelasi viisaasti ja kykyjensä mukaan - myös finaalin. Jääkiekko ei tee poikkeusta huippu-urheilun yhdestä lainalaisuudesta - kaikki on pienestä kiinni. Saku Koivun maila katkeaa, Ruotsi saa ylivoiman, unelmalaukaus ja peli on 3-2 Ruotsille.

Huippu-urheilussa ei ole mitään järkeä. Näin kai Alpo Suhonen on monen muun tavoin sanonut. Olen samaa mieltä. Onneksi niin on. Ihminen ei elä vain leivästä. Elämämme kiinnekohdat ja mittapaalut ovat aineettomia tunne-elämyksiä, joissa ei ole mitään järkeä.

Huippu-urheilua on myös syytä arvioida kriittisesti. Mahtipontinen tapahtumien rakentaminen tuo mieleen muinaiset uskonnolliset palvontariitit. Huippu-urheilua on aina käytetty myös vallassaolijoiden välineenä eri tavoin. Urheilijat ovat usein tahtomattaan joutuneet välineiksi valtaisaan valtapeliin, joista murheellisin lienee Olympiaboikotit 1980-luvulla. Nykyisin samaiset urheilijat ovat vapaa-ajan teollisuuden mainosvälineitä haluamattaan tai tarkoituksella. Taitaa kuitenkin lopputulos olla aina samanlainen. Kyllä kapitalistit puolensa pitävät - työntekijän rooli on tehdä tulos tai siirtyä sivuun.