Tortun päivä

Runeberg on päivän nimi ja torttu. Pidän kummastakin. Tortuista kuitenkin hieman enemmän. Loistava kirjailijamme lienee nuorempien suomalaisten mielissä enemmän torttuina kuin tarinoina. Kummatkin ovat makoisia.

Syön runebergin torttuja heti kun niitä vaan saa. Tänä vuonna niitä löytyi jo tammikuun puolivälissä. Tänään, juhlapäivänä, kauppamme myy jo kolmen eri valmistajan torttuja.

Olen makean perään. Nämä runebergin tortut ovat heikkouteni. Suussa sulavia. Mielenkiintoista on vertailla eri tuottajien torttuja. Saa myös hyvän syyn syödä useamman ihan vain makutestin takia. Torttu ei saa olla liian kuiva. Ei myöskään turhan löysä. Mantelirouhetta sopivasti.

Olen monena vuonna ihmetellyt, miksi maan parhaimmat tortut poistuvat valikoimista juhlapäivän jälkeen, palatakseen vasta vuoden kuluttua uudelleen. Ovat kyllä mahtavia kaloripommeja, mutta onhan niitä muitakin synnillisiä sokeripaukkuja, joita ihmisille myydään vuoden jokaisena päivänä - Sacher-kakut jne.
Vai liittyykö valmistukseen jotain mystistä ja vaikeasti tehtävää?

Miksei muilla liputuspäivän ansainneilla kulttuurisuuruuksilla ole omaa tuotevalikoimaa. Eino Leinon leivos olisi todennäköisesti melkoisen kostea. Paavo Nurmella ei liputuspäivää vielä ole, mutta tuotteen kyllä keksin: Ei mikkä Hango keksi vaa iha turkkulaine näkkäri ilma mittä lisukei, kuiva koppura vaa. Sellane se Paavo oli juostessas muilt jalat alt.