Sipoo voitti vai voittiko?

Sipoossa suoritettiin kansanäänestys: ”Pitäisikö osa Sipoosta liittää Helsinkiin?” Minulle oli yllätys, että niin moni oli liittämisen kannalla, yli viisi prosenttia sipoolaisista. Mikähän tulos olisi ollut, jos haagalaisilta olisi kysytty aikoinaan samaa tai kulosaarelaiset olisivat määritelleet kansanäänestyksellä kaupunkinsa kohtalon?

Kysymyksenasettelu on hyvin ratkaisevaa kansanäänestyksessä. Veikkaan, että tulos olisi ollut erilainen, jos kysymykseen olisi liitetty joitakin ehtoja eri vaihtoehtojen perään. Ihmettelen, millä edellytyksellä Suomessa voi keskustella alueen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Puhumme huolestuneesti ilmastomme muutoksista ja ehyen kaupunkirakenteen merkityksestä moiseen ilmiöön. Olisiko kansanäänestyksessä voinut kysyä mielipidettä ilmaston muutoksesta?

Mikähän on sipoolaisten käsitys Helsingin palveluista? Miten niitä pitäisi kehittää, että ne vieläkin paremmin palvelisivat sipoolaisten tarpeita?

Lehdistöllä on ollut oiva paikka näyttää voimansa tässä kysymyksessä. Kun ”röyhkeät stadilaiset” käyvät vaatimassa alueluovutuksia 40-luvun kansainvälisen mallin mukaan, otsikoita syntyy. Ei syntynyt otsikoita, kun Helsinki toivoi Sipoossa omistamiensa maiden kaavoittamista esimerkiksi asumiseen. Neuvotteluja on käyty kymmeniä vuosia laihoin tuloksin. Kunnalla on monopoli kaavoitukseen. Niinhän sen pitää olla.

Koko uutisointi toi mieleen sadun sudesta - ei Sipoon tai Korkeasaaren sudesta, vaan siitä Isosta Pahasta Sudesta, joka ahmi poloisen isoäidin. Kuvilla ja tarinoilla saadaan faktat päälaelleen.

Jokainen meistä on aina pienemmän puolella. Kuka tässä tarinassa edustaa sitä pientä ihmistä, jolle asunto on näillä hinnoilla mahdottomuus Helsingin seudulla. Tai kuka tässä tarinassa kantaa tavallisista perheistä aidosti vastuuta.

Tyylikysymyksistä neuvottelutilanteissa voimme olla montaa mieltä. Mutta toivon mukaan tässä asiassa itse asia ei unohdu, vaan keskitymme siihen.