Nyt tai…

Vaalit ratkaistaan tänä viikonloppuna. Olen monesti miettinyt kuinka pienestä on neljän vuoden aherrus kiinni. Tarvitaan vain yksi perätön lehtilööppi perjantaina ja neljän vuoden tuhannet työtunnit ovat historiaa ja menneisyyttä ilman arvostusta. Maanantain pieni lööpinkorjaus lehden taholta ei tuloksia muuta. Kovin pienestä on tämä poliittinen elämä joskus kiinni.

Onneksi kaikki eivät ihan pelkän lööpin perusteella tee äänestysratkaisua. Joillekin työtunnit painavat mainosjulisteita enemmän. Se onkin hyvä mittari. Ei lööppikamaa, vaikea mitata ja arvioida, mutta kannattaisi.

Neljä vuotta sitten SDP:ltä jäi saamatta pari paikkaa muutaman sadan äänen marginaalilla, kokonaisäänimäärissä 7000 ääntä erotti kepun ja meidät. Nyt tilanne tulee olemaan aivan samaa luokkaa. Paikkajako parlamentissa on kiinni eri vaalipiirien asetelmista. Pienemmällä valtakunnallisella kannatusprosentilla voi saada enemmän paikkoja eduskuntaan. On tullut korkea aika pohtia vaalipiirejä uudemman kerran.

Helsingin, Espoon ja Vantaan (Kauniainen mukaan luettuna) vaalipiiri olisi ainoa nopeampi tie pääkaupunkiseudun aidolle nopealle integraatiolle ja tie kaupunkien yhdistymiseen. Ns. vaalikynnys jäisi alemmaksi kuin muualla, mutta vaalikeskusteluiden painopiste siirtyisi automaattisesti enemmän Helsingin seudun suuntaan. Vaalit ratkaistaisiin pääkaupunkiseudun vaalipiirissä. Tämä uudistus olisi lottovoitto Helsingin seudun tulevan kehityksen kannalta. Se on saatava aikaan.

Australiassa parlamenttivaaleissa äänestäminen on pakollista jokaiselle äänioikeutetulle. Australialainen politiikka on kokemukseni ja kuulopuheiden perusteella melko populistista puuhaa. En usko pakkoon, mutta äänestysinnon kasvuun on tehtävä töitä lisää. Ennakkoäänestyspaikkojen lisääminen, äänestysajankohdan mahdollinen muuttaminen vaikka syksyyn kunnallisvaalien tapaan tai nettiäänestyksen mahdollistuminen olisivat toimia, jolla olisi vaikutus äänestysintoon.

Minä äänestän sunnuntaina, 60 on hyvä numero. Kaverit ovat keksineet erilaisia muistisääntöjä numeron pohjalta. Olin 60 metrin aidoissa parempi kuin 110 m:n aidoissa. Jääkiekkomatsi kestää 60 minuuttia ja tenniksestäkin 6-0 löytyy.

Käy Sinäkin äänestämässä. Se on oikeus, jota muille ei kannata luovuttaa.

Saksa vetäisi ja katuu vielä

EU:n ilmastotavoitteet ovat nyt sitten myös kiinalaisten ja jenkkien tiedossa. Mitenkähän meinaavat veljet idässä ja lännessä tämän seurauksena toimia? Veikkaanpa, että George W ei suuremmin hötkyile, rakentaa ne 50 hiilivoimalaa ja vie miehiä Irakiin. Idässä taas ollaan iloisia, että eurooppalaiset yrittävät. Hekin yrittävät. Tosin he yrittävät viedä koko eurooppalaisen teollisuuden maahansa, sillähän on positiivisia vaikutuksia Euroopan CO² päästöihin. Kiinalaisten päästöt ovatkin sitten toinen juttu. Aika kiinalainen juttu, veikkaan.

Saksa ei hyväksy ydinvoimaa. Saksan demarit ja vihreät ovat ilmeisesti vakuuttuneet, että venäläinen ydinvoimalla ja vähän muulla tuotettu sähkö on parempaa kuin heidän omansa. Saksa on hyvin riippuvainen tulevaisuudessa Venäjän energiasta ja sekös tässä kauhistuttaa. Saksan kymmenet ydinvoimalat ovat ruotsalaisten ydinvoimaloiden tapaan tulossa elinkaarensa päähän, joten saksalaiset tarvitsevat jatkossa entistä enemmän venäläistä sähköä. Onhan tietenkin ranskalainen sähkö, sekin 80 %:sesti ydinvoimalla tuotettu, mutta kantaverkko Saksan ja Ranskan välillä on vielä aika heikko. Ja saksalaisethan eivät halua ydinvoimaa.

Venäläisiä energia-asiantuntijoita EU:n ilmastopolitiikka varmasti kiinnostaa. Euroopan energiasta50 % tulee Venäjältä. Venäjän oma energiatarve kasvaa sekin nopeasti talouskasvun myötä. Ja tuota energiantarvetta ei ministeri Pekkarisen "puhtailla" suomalaisilla turvevoimaloilla voida tyydyttää. Venäjän on rakennettava muun muassa ydinvoimaa, sillä hekin ovat huolestuneita ilmaston muutoksesta ja hiilidioksidin kasvavasta määrästä maapallolla.

Olen ymmärtänyt, että ydinvoima jäi EU:n ilmastopäätöksen jalkoihin. Matti Vanhanen on profiloitunut aiemmin ydinvoimakielteisenä ja taitaa jatkaa samaan tahtiin. Jokaisen eurooppalaisen maan energiapolitiikka eroaa toisistaan. Suomalaisille tämä päätös oli kova juttu. Saksalaisille helpompi, mutta kyllä sielläkin vielä pohditaan, miten tässä näin kävi. Energian kulutuksen vähentäminen on tulevaisuutta. Kyllä me opimme. Mutta miten käy oman teollisuutemme? Kyse teollisuudessa ei ole oppimisesta. Kyse on kymmenistä tuhansista työpaikoista. Luulisi asian myös Vanhasta kiinnostavan.

Metropol

Helsingin asiat eivät koskaan ole vain paikallisia juttuja. Eduskuntavaaleissa kansalaisten kiinnostus on usein kunnallisen päätösvallan ympärillä pyörivissä teemoissa. Useimmat töyssyt ja päiväkodit eivät kuitenkaan suoraan kuulu edustajien päätöksentekoon. Kunnissa päätetään paljosta, ehkä vähän liikaakin.

Helsinki on poikkeus kaikkeen. Täällä jokainen kunnallinen päätöskin on mittaluokaltaan merkittävä. Sosiaaliviraston budjettiylitykset ovat usean kunnan koko talousarvion loppusumma. Helsinkiläiset ja varsinkin Helsingin seutu tuottavat suuren osan tämän maan kansantuotteesta. Suuremman kuin mitä miljoonalla ihmisellä muualla saadaan aikaan. Mittaluokkaedut pitäisikin hyödyntää vielä paremmin.

Jokainen vaali Helsingissä on kunnallisvaali. Helsingin seudun asiat istuvat loistavasti teemaan olipa kysymys eurovaaleista, näistä edessä olevista eduskuntavaaleista tai jopa presidentinvaaleista.

Vaalipiirijako määrittelee merkittävästi eduskuntavaalien teemat. Uudenmaan vaalipiirissä Helsingin seudun parempi yhteistyö, jopa ydinkaupunkien fuusio, on myrkkyä eduskuntavaaliehdokkaille. Espoolaiset ehdokkaat jopa kilpailevat Helsingin mollaamisessa. Suurten kaupunkien ja Kauniaisen fuusio ei varmasti ole RKP:läisen tai minkään muun espoolaisen tai vantaalaisen edustajan tärkeä vaaliteema. Jokaisella on tietenkin asiaa paremmista palveluista, paremmasta sosiaaliturvasta, sopivista veronkevennyksistä tai luistavasta joukkoliikenteestä.

Hauskaa tässä vain on se, että paremmat palvelut on sama asia kuin parempi palveluiden organisointi tällä seudulla. Erikoissairaanhoito toimii paremmin mitä vähemmän se nähdään yhden kunnan juttuna. Ja moni muukin peruspalvelu. Helsingin liikuntapalvelut toimivatkin nykyisin hyvin sujuvasti yli kuntarajojen - Helsinki rakentaa liikuntapaikat ja muut hyödyntävät. Samainen toimii myös koulutuksessa. Lukiot täyttyvät espoolaisista, lasku menee tietysti Helsingille.

Onhan meillä oma energiayhtiömme, jonka tuotolla budjettiylitykset sitten maksetaan – onneksi. Espoolaiset tekivät toisen valinnan.

Yhteinen Helsingin ja Uudenmaan vaalipiiri olisi mahdoton asia. Mutta kolmen suuren ja Grankullan vaalipiiri taas ei. Toivottavasti tuo päivä koittaa nopiaan.

PS. Helsingin Sanomat on virittänyt keskustelua Helsingin etua ajavista ehdokkaista. Käy katsomassa mitä Suurkaupungin hai asiasta kirjoittaa.

Sipoo voitti vai voittiko?

Sipoossa suoritettiin kansanäänestys: ”Pitäisikö osa Sipoosta liittää Helsinkiin?” Minulle oli yllätys, että niin moni oli liittämisen kannalla, yli viisi prosenttia sipoolaisista. Mikähän tulos olisi ollut, jos haagalaisilta olisi kysytty aikoinaan samaa tai kulosaarelaiset olisivat määritelleet kansanäänestyksellä kaupunkinsa kohtalon?

Kysymyksenasettelu on hyvin ratkaisevaa kansanäänestyksessä. Veikkaan, että tulos olisi ollut erilainen, jos kysymykseen olisi liitetty joitakin ehtoja eri vaihtoehtojen perään. Ihmettelen, millä edellytyksellä Suomessa voi keskustella alueen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Puhumme huolestuneesti ilmastomme muutoksista ja ehyen kaupunkirakenteen merkityksestä moiseen ilmiöön. Olisiko kansanäänestyksessä voinut kysyä mielipidettä ilmaston muutoksesta?

Mikähän on sipoolaisten käsitys Helsingin palveluista? Miten niitä pitäisi kehittää, että ne vieläkin paremmin palvelisivat sipoolaisten tarpeita?

Lehdistöllä on ollut oiva paikka näyttää voimansa tässä kysymyksessä. Kun ”röyhkeät stadilaiset” käyvät vaatimassa alueluovutuksia 40-luvun kansainvälisen mallin mukaan, otsikoita syntyy. Ei syntynyt otsikoita, kun Helsinki toivoi Sipoossa omistamiensa maiden kaavoittamista esimerkiksi asumiseen. Neuvotteluja on käyty kymmeniä vuosia laihoin tuloksin. Kunnalla on monopoli kaavoitukseen. Niinhän sen pitää olla.

Koko uutisointi toi mieleen sadun sudesta - ei Sipoon tai Korkeasaaren sudesta, vaan siitä Isosta Pahasta Sudesta, joka ahmi poloisen isoäidin. Kuvilla ja tarinoilla saadaan faktat päälaelleen.

Jokainen meistä on aina pienemmän puolella. Kuka tässä tarinassa edustaa sitä pientä ihmistä, jolle asunto on näillä hinnoilla mahdottomuus Helsingin seudulla. Tai kuka tässä tarinassa kantaa tavallisista perheistä aidosti vastuuta.

Tyylikysymyksistä neuvottelutilanteissa voimme olla montaa mieltä. Mutta toivon mukaan tässä asiassa itse asia ei unohdu, vaan keskitymme siihen.

Keskustan veropopulismi kukkii

Keskusta aikoo viimeisten puolueesta tulleiden ulostulojen mukaan alentaa veroja vielä enemmän kuin Kansallinen Kokoomus. Lupauksissa ei ole löydettävissä vastuuntuntoa Suomen kansantalouden kestävyydestä ja hyvinvointipalveluiden rahoittamisesta.

Keskusta antaa ymmärtää, että se on valmis alentamaan lähes veroa kuin veroa. Kun kannanottojen pintaa raaputtaa tarkemmin huomaa että veronalennuslupauksissa on kuitenkin kyse vain lupausten hautaamisesta erilaisten selvitysten tai työryhmien taakse. Tämä tuli viimeksi esiin Mari Kiviniemen aamutelevisio-esiintymisessä 21.2.2007.

Keskusta puhuu jatkuvasti ruuan arvonlisäveron alentamisesta. Se maksaisi suomalaiselle kansantaloudelle noin 500 miljoonaan euroa. Sen vaikutukset kuitenkin esimerkiksi keskiverto- eläkeläiselle olisivat noin 4 euroa kuukaudessa. Ruuan alv:n alentaminen on siis kallis ja yhteisiä voimavaroja hukkaava toimi. Hyötyjänä olisi pääasiassa elintarviketuotannon ja kaupan ketju ilman että kansalaiset pääsisivät siitä sen täydessä mitassa hyötymään.

Keskusta myös availee ovia yksityisen eläkesäästämisen kasvattamiselle. Onko keskusta valmis lonksuttelemalla ovia tähän suuntaan seuraavalla vaalikaudella ja samalla romuttamassa tulevien vuosikymmenien eläkejärjestelmän rahoituspohjaa? Tähän kysymykseen suomalaisilla palkansaajilla ja nykyeläkeläisillä on oikeus ennen vaaleja saada vastaus.

Yksi maapallo- yksi kansa

Ostin kerran t-paidan harjoitusleirillä ulkomailla. Siinä oli maapallon kuva tekstein: One World – One People. Yksi maailma- Yksi kansa.

Kaunis ajatus on kaukaista tulevaisuutta, mutta elämme maailmassa, jossa suurten kysymysten ratkaisut ovat kiinni kyvystämme ymmärtää toisiamme ihonväriin katsomatta. Maailman köyhyys voidaan poistaa tai ilmaston muutos pysäyttää, jos me yhdessä sitä TAHDOMME.

Yksikään maa maailmassa ei voi eristäytyä tai tulla toimeen ilman toisen apua. Ihmiset eivät tässä suhteessa poikkea toisistaan .

Elämä on kuin koripallopeli. Yksi pelaaja ei voi koskaan yksin voittaa. Jokainen meistä tarvitsee apua ja ystävyyttä. Usein parhain apu onkin maksuton ymmärrys ja kannustuksen osoitus. Siihen meillä kaikilla on varaa. Viha ja ennakkoluulot vievät voimamme ja siirtävät huomion pois ratkaisuista.

Miksi haaskaisimme voimia ennakkoluuloihin ja tietämättömyyteen, kun voimme yhtä hyvin käyttää tarmomme läheistemme tukemiseen ja kannustamiseen. Samassa veneessä me kaikki seilaamme.

09 Helsinki Human Rights tekee työtä ennakkoluulojen ja väärän tiedon poistamiseksi, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus toteuttaa unelmiamme.

Uskon unelmien parantavaan voimaan - uskotko Sinä?

Salibandyday

Pelasimme kavereiden kanssa salibandyturnauksen lauantaina. Myllypuron salibandykeskus oli täynnä säpinää. Satojen ja taas satojen junioreiden keskellä ei uskoisi, että me suomalaiset emme liiku riittävästi.

Halli tarjosi eritasoista mailapeliä huippujunioreiden sarjapeleistä meidän matseihin. Olen sählymiehiä, salibandyn salat eivät vielä ole täysin hanskassa. Nuorena pihapelit oli in ja sitä kautta sählytaidotkin kehittyivät. Pihapelejä toivoisin näkeväni enemmän. Tosin aina löytyy naapurissa joku, joka häiriintyy lasten peleistä kadulla. Typerää.

Salibandyturnauksen lopputulos ei mairittele: kipeä polvi ja tappio kaikissa matseissa, mutta hauskaa oli. Isot miehet reikäisen muovipallon perässä läskit hyllyen. Näky oli koominen, ja mahtava. Urheilusta puuttuu rationaalisuus, logiikka. On vain tunnetta ja toimintaa. Se tekeekin liikunnasta niin ainutkertaista.

Sähly on noussut lajivalikoimiini salakavalasti, mutta nautintoja tuoden. Muutamat viikoittaiset sählytunnit kavereiden kanssa on hetkiä, joita en vaihtaisi - paitsi silloin, kun tappion murtamana laahustan kotiin.

Uskomatonta, kuinka paljon vihaan vieläkin tappiota, oikein naurattaa. Kaveriporukassa on onneksi niin paljon ymmärrystä lähestymistapojani kohtaan, että olen vielä saanut roikkua mukana. Muilla on jo normalisoitunut suhtautuminen häviöön. ”Huomenna on uusi päivä”, ne sanovat. Kyllä voittaminen sählyssä on kuitenkin keskimäärin mukavampaa kuin häviäminen sählyssä. Liikuntaa tosin tulee usein tappion häämöttäessä enemmän, mutta eivät ne hikipisarat tappion tunnetta pois vie.

Eläköön reikäinen pallo.